Näyttelyt 2018


Tammikuu 

2.-26.1.2018

Vaihdevuosia - Mauri Korhonen kuvataidetta 40 vuoden ajalta

Mansikka98


Kellarikallerian vuoden 2018 avaa suonenjokelaisen kuvataitelija Mauri Korhosen retrospektiivi Vaihdevuosia – Mauri Korhosen kuvataidetta 40 vuoden ajalta. Näyttely levittäytyy gallerian molempiin saleihin. Näyttelyn avajaisia vietetään 29.12.2017 klo 18 – 19.30. Taiteilija kertoo työstekentelystään ja taiteestaan myös erillisessä taiteilijatapaamisessa 11.1.2018 klo 18. Tapahtumaan on vapaa pääsy.


Korhonen on tehnyt uran kuvataiteen opettajana jääden eläkkeelle Suonenjoen Yhtenäiskoululta vuoden 2017 lopussa. Työelämän ohella hän on toiminut aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti kuvataiteen kentällä. Taiteellista työskentelystään ja Kellarikallerian näyttelystään taiteilija kertoo seuraavasti:


Pitkän aikaa on päätäni piinannut ajatus, että pitäisi järjestää näyttely Suonenjoen Kellarikalleriassa. Ei pelkästään viimeaikaisten teosten katselmus vaan läpileikkaus kaikesta siitä tuotannosta mitä tässä vuosikymmenien aikana on tullut tehtyä. Ja nyt kun jään pois työelämästä ja seison jonkinlaisella vedenjakajalla, on hyvä tehdä tämä retrospektiivinen ”tutkinto” pois alta ennen kuin ryhdyn suorittamaan eläkeläiselle kuuluvia velvoitteita.

Näyttelyn nimi on Vaihdevuosia, koska eri aikoina olen saanut paljon vaikutteita niin eläviltä kuin jo kuolleiltakin taiteilijoilta. Kuvataiteen suhteen olen aina ollut kaikkiruokainen ja minulla on paljon suosikkitaiteilijoita, joiden teoksia ihailen ja koetan saada samanhenkistä tai teknisesti samanlaista jälkeä aikaiseksi - matkaa on onneksi vielä jäljellä.  Useat teokseni ovatkin syntyneet ikään kuin kommenttina jonkin taiteilijan teokseen tai tuotantoon ja joistakin on selvästi poimittavissa esikuvallinen lähde.   Torstaina 11.1. 2018 järjestän tilaisuuden, jossa kerron teoksistani ja niiden ideoinnista ja valmistumisesta kaiken! Tilaisuus alkaa Kellarikalleriassa klo 18.00.

Näyttelyn rakenteellinen idea perustuu kierrätystöille, joita olen viimeaikoina tehnyt ja jotka koen eniten omantyylisikseni. Useat niistä ovat suurikokoisia ja niiden varaan rakennan näyttelyn rungon. Väleihin sijoittelen ikään kuin ryhminä yksittäisiä teoksia eri vuosikymmeniltä.  En osaa vielä etukäteen sanoa miltä kokonaisuus tulee näyttämään.

Näyttelyn teokset tulevat osin sukulaisilta ja ystäviltä ja suuri osa tulee omista varastoistani. Mikään erityisen ”myyvä” taiteilija en ole koskaan ollut, mutta onnekseni leipä on tullut kuvataiteen opettajan työstä ja tämän tehtävän kylkiäisenä olen paitsi oppinut paljon opetustyöstä myös pystynyt kokeilemaan kykyjäni kuvataiteilijana. Sanonta: ”työ häiritsee hyviä harrastuksia”  pitää paikkansa ja tietenkin on käynyt usein myös toisinkin päin. Olen siis elänyt elämääni ja taiteelliset ideat ovat tulleet siinä ikään kuin sivutuotteena. Tämä tahti on sopinut minulle hyvin. Lisäksi rouva Korhonen on myös ollut suuri ymmärtäjäni ja auttajani ja niin olen voinut tarpeen niin vaatiessa keskittäytyä pelkästään taiteelliseen tuottamiseen.

Charles Chaplin on sanonut: ” Lähikuvassa elämä on aina tragediaa ja yleiskuvassa komediaa. ”  Toivon, että katsoja ei poistu näyttelystä ainakaan vihaisena, vaan että mieli olisi jonkin verran keveämpi ja ajatus kirkkaampi kuin näyttelyyn tullessa.


Helmikuu

2.- 28.2.2018

Valkea sali | Kirsti Kirjavainen & Suonenjoen seurakunta - Nepalilaiset häät ja naisten voimaantuminen lähetystyön kautta


Nepalilaiset häät lehdistölle-1-web

Kellarikallerian helmikuun näyttelynä Kirsti Kirjavaisen valokuvia nepalilaisista häätraditiosta sekä naisen asemasta ja sen muutoksesta nepalilaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa.

Näyttelyssä tutustutaan hääperinteeseen ja nepalilaiseen kulttuuriin niin valokuvien kuin pukujen ja esineistön kautta.

Kirjavainen kertoo näyttelyn sisällöstä seuraavaa: 

Nepalilaiset häät

Olen kuvannut paljon ihmisten arkea Nepalissa yli 30 vuoden ajan Suomen Lähetysseuran työntekijänä, se oli lähes ainoa harrastukseni. Tällä kertaa tuon nähtäväksi kuvia köyhien kylien juhlista, häistä. 30 miljoonainen Nepalin väestö koostuu 120 eri heimosta ja kieli-ryhmästä. Kulttuurien rikkaus tulee vahvasti näkyviin myös häissä. Ulkopuolinen pääsee melko harvoin mukaan seuraamaan seremonioita, syömään toki helposti kutsutaan. Kulttuurin ja tapojen tuntemus lisää myös väestöryhmien keskinäistä arvostusta ja parhaimmillaan vähentää jopa heimojen ja uskontojen välistä kitkaa.

Miten aviopuolisot ovat löytäneet toisensa, on aina kiinnostavaa. Joukkoon mahtuu sovitut avioliitot, oma valinta ja internetin kautta tutustuminen ja jopa karkaaminen. Maaseudulla lapsiavioliitot ovat yhä ikävän yleisiä, kun taas kaupungeissa avioliitto solmitaan vasta opiskeluajan jälkeen täysi-ikäisenä, jopa vanhempana.

Pukujen värit ja korut kertovat monipuolisista häätraditioista: hindumorsian punaisessa Sarissa, 6 metriä silkkiä, kultalankoja ja paljetteja, kristitty ja moni heimolainen valkoisessa, buddhalainen omassa kansallispuvussaan, karvareunaisine häähattuinen. Maaseudun sulhasen puku saattaa olla yhä heimoperinteen mukainen, kaupungeissa jo usein länsimainen miestenpuku on suosittu juhla asu, solmioineen ja nenäliinoineen. Taloudellisen aseman mukaan hääpari kuljetetaan kodin ja juhlapaikan välillä koristellulla autolla, hevosella, härkävankkureilla, traktorin kyydillä tai vielä usein selässä kantaen kaukaisilla maaseudun kukkuloilla. Seremoniat kestävät useita päiviä, jopa viikon.

Häissä tarjoillaan aina parasta ja todella herkullisia ruokia. Perinteisesti morsiamen suku maksaa suuret myötäjäiset: jopa talo, huonekalut, auto tai vähintään moottoripyörä ja TV kuuluu kuvaan kaupungissa. Sulhasen puolelta ostetaan kultakoruja ja vaatteita. Koko yhteisö kutsutaan häihin vieraiksi, vasta sitten tulee virallinen hyväksyntä kylässä. Nepalilainen hääsesonki on vain 8 kuukautta, koska uskotaan, että avioituminen kiireisinä viljelysaikoina ei tuo onnea.

Mitä nepalilainen morsian ja sulhanen tulevaisuudelta haaveilevat? Mikä on hauska tai haikea häämuisto?

Tervetuloa katsomaan valokuvanäyttely, hääasuja ja koruja.

Naisten voimaantuminen

Kuvasin Himalajan kauneutta, mutta ennen muuta naisen elämää, työtä ja kansallista perinnettä; arkea ja juhlaa.

Usein naiset olivat pääosassa Suomen Lähetysseuran kouluttamishankkeissa. Naiset olivat perustus muutokselle ja nopeuttajia erityisesti ruohonjuuritason kylien kehitykselle. Naistyön kautta tasa-arvo ja ihmisarvo ovat kasvaneet. Naisen kautta koko perinteinen suurperhe voi paremmin.

Kulttuuri on tärkeä säilyttää, mutta syrjäkylien lukutaitoryhmissä naiset löysivät yhdessä-olon ilon, oppivat lukemaan ja samalla innostuvat keskustelemaan itselleen ja yhteisölleen tärkeistä aiheista muutokseen. Lukutaitoryhmien jatkona syntyivät ns. säästöryhmät, osuuskunnat ja kansalaisjärjestöt. Kulttuurin vahingollisia asioita on muutettava; korkeita morsiusmaksuja tulee vähentää, lapsiavioliitot lopettaa ja kouluttaa myös tytöt.

Asennemuutos on vähentänyt perheväkivaltaa, parantanut terveydenhuoltoa, lisännyt tyttöjen koulutusta, kehittänyt maataloustyötä ja esim. metsiensuojelua kukkuloilla. Elämä kylissä on muuttunut vesijohtojen, vessojen, savuttomien hellojen ja keittiöpuutarhojen yleistymisen kautta.

Yhdessä naiset ovat pystyneet vähentämään syrjintää, kasteihin perustuvaa eriarvoisuutta ja hankkimaan uusia toimeentulon lähteitä. Naiset osallistuvat tänään jo paljon enemmän yhteiskunnan päätöksentekoon, luovat oikeaa muutosta elämään, valavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. He kertovat, että kannattaa yrittää ja onnistumista pitää juhlia. Naiset ovat tulleet näkyviin, saaneet äänen ja uskovat yhteistyöhön niin kirkossa kuin laajemmassa yhteiskunnassa.

Muutos on mahdollista Suomen Lähetysseuran pitkäaikaisen ja kokonaisvaltaisen työn kautta: todistamme Jumalan rajoja ylittävästä rakkaudesta, muutamme maailmaa oikeudenmukaisemmaksi, puolustamme syrjittyjen ihmisarvoa ja -oikeuksia ja rakennamme rauhaa ja sovintoa. Nämä näyttely on kiitos sinulle antamastasi tuesta ihmisten elämään lähetystyön kautta Himalajan rinteillä, Nepalissa.

Lopuksi muutama osuva nepalilainen sananlasku:
Missä nainen, siellä rikkaus. (Naisella on tärkeä paikka.)
Kun aviopari riitelee, niin apina vie hedelmät. (Anteeksiantamattomuus pilaa avioliiton.)
Perheriita on kuin lisäisi olkia nuotioon. (Ongelmat vain lisääntyvät riidassa.) Joka lähteen vesi on erilainen. (Jokaisella on arvo ja tehtävä.)
Ei yhdellä kädellä voi taputtaa. (Naiset ja miehet onnistuvat yhdessä.)

Tervetuloa, Swagatam!
Kirsti Kirjavainen ja Suonenjoen seurakunta


Harmaa sali | Elämää - Suonenjoen kaupungin taidekokoelmat

Kellarikallerian harmaan salin näyttelyssä teoksia Suonenjoen kaupungin taidekokoelmista. Kokoelmien teokset on hankittu ja vastaanotettu lisäämään julkisten tilojen ja kaupungin tilojen, niin niiden asiakkaiden kuin työntekijöidenkin viihtyvyyttä. Samoin kokoelmien teokset toteuttavat tärkeää tehtäväänsä tallentamalla alueen ja aikakautensa elämää, kokemuksia ja ajattelua. Suonenjoen kaupungin taidekokoelmiin sisältyy eri tekniikoilla toteutettuja niin paikkakuntalaisten, alueellisten kuin valtakunnallisesti vaikuttaneiden taiteilijoiden teoksia 1920-luvulta alkaen.


Taidekokoelmien teokset on sijoitettu kaupungin julkisiin tiloihin, kirjastoon ja virastoihin sekä kouluille, osa teoksista on tallennettu arkistoon. Lisäksi kaupunkikuvaa elävöittävät ulkoveistokset ja muistomerkit.


Elämää  -  näyttelyssä nähdään valikoitu kokonaisuus kaupungin taidekokoelmista eri aikakausilta.


Maaliskuu

5.3.-28.3.2018

Valkea sali | Värikkäitä aatteita - kolme näyttelykokonaisuutta tasa-arvon hengessä
Minna Canthin aatteita
Syötävän ihana värimatka
Kuopion Muotoiluakatemian taidehistorian tutkielmia


varikasta_banneri

Värikkäitä aatteita

Maaliskuussa Valkean salin täyttää kolme näyttelykokonaisuutta. VB Vaolkuvakeskukselta Kuopiosta esillä on kiertonäyttely Minna Canthin aatteita. Victor Barsokevitschin ottamiin kuviin kiteytyy Minna Canthin, merkittävän kirjailijan ja vaikuttajan viisaudet ja sekä 1800-1900 luvun taitteen henki.

Edistysmielisiä  aatteita syntyi ajamaan myös Kuopion Rouvasväenyhdistys, joka perustettiin vuonna 1860 pohtimaan keinoja lasten sosiaalisen huollon järjestämiseksi kohisten kasvavaan kaupunkiin. Kuopion Rouvasväenyhdistys toimii edelleen ja toteuttaa aatettaan tuottamalla alueelle muotoilun ja taiteen vapaata opetusta kaikille ikäluokille omassa Muotoiluakatemiassaan. Kellarikalleriassa nähtävässä näyttelyssä on esillä Muotoiluakatemian lasten, nuorten sekä aikuisten ryhmien tutkielmia Suomen taidehistorian merkkiteoksista.

Osallisuutta taiteeseen ja luovaan ilmaisuun kuuluttaa myös näyttelyn kolman kokonaisuus Syötävän ihana värimatka. Näyttelyn teokset ovat syntyneet Suonenjoen seurakunnan lapsi-ja perhetyön järjestämässä vauvojen värikylpy-työpajoissa tammi-helmikuussa 2018. Näyttelyn suonenjokelaiset taiteilijat ovat iältään 6-10 kk.

Lisätietoja kustakin näyttelykokonaisuudesta alla.


Minna Canthin aatteita - VB Valokuvakeskuksen kiertonäyttely

Victor Barsokevitschin valokuvia 1800-1900-luvun taitteesta, joihin kiteytyy Minna Canthin, merkittävän kirjailijan ja vaikuttajan viisaudet ja sekä ajan henki.

"Ei ne herrat välitä köyhistä enemmän kuin koirista ja tuskin niinkään paljon", on Minna Canth kirjoittanut näytelmäänsä Köyhää kansaa. Minna Canth  oli aikansa radikaali ja  otti kantaa aikansa epäkohtiin sivaltavalla kynällä. VB-valokuvakeskuksen kiertonäyttely Minna Canthin aatteita -näyttely avaa Canthien naapurin, Victor Barsokevitschin kuvin, mistä Minna puhui.


Eniten Minna Canthia harmitti yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Siksipä hän olikin kiinnostunut sosialismista: ”Se (socialismi) on parasta mitä olen lukenut. Se on mainiota.” Samaan aihepiiriin kuului myös naiskysymys eli naisen miestä vähäisempi asema. Minna oli mukana perustamassa Kuopioon mm. yhteiskoulua, jotta tytötkin pääsisivät ylioppilaiksi ja akateemiselle koulutielle. Myös alkoholin kirot, löyhä moraali ja papisto puhuttivat Minnaa.


Kirjallisen uran ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäksi Minna Canth oli menestyvä kauppias, seitsemän lapsen äiti ja kirjallisten ja kulttuuristen piirien emäntänä. Kanttilan ovet olivat avoinna kaikille, mutta osa kaupunkilaisista vieroksui pahamaineisena pidettyä taloa.

Näyttelyn kuvat ovat Victor Barsokevitschin ottamia ja  ovat peräisin Kuopion museon kuva-arkistosta.



Kuopion Rouvasväenyhdistys ry - Kuopion Muoiluakatemian lasten ja nuorten tutkielmia taidehistoriasta

Kuopion Rouvasväenyhditys ry syntyi yhteiskunnan uudistamisen tarpeesta. Vuonna 1860 virkamiesperheiden, kauppiaitten ja käsityöläisperheiden naisväki perusti Rouvasväenyhdistyksen auttamaan kaupungistumisen myötä syntynyttä suurta työttömyyttä ja varsinkin lasten ja nuorten sosiaalisen huollon tarvetta. Ensimmäisenä toiminnan tavoitteena oli hankkia tilaisuutta työansioon kaupungin varattomille naisille. Sittemmin vuonna 1884 Rouvasväen yhdistys aloitti käsityökoulun. Yhdistyksen käsityökoulu on ollut perusta Kuopion Muotoiluakatemialle, joka oli Savonia-ammattikorkeakoulun kulttuurialan opetusta antava yksikkö vuoden 2014 loppuun asti.

Nykyisin Kuopion Rouvasväenyhdistyksen uusia toimintamuotoja ovat kansainvälinen residenssimuotoilijatoiminta ja itsenäinen käsityökoulu - Kuopion Muotoiluakatemia. Käsityön, käsi- ja taideteollisuuden, muotoilun, kulttuurin, taiteen ja luovien toimialojen sekä hyvinvoinnin edistäminen  ja tukeminen ammattilaisille ja harrastajille jatkuu edelleen yhdistyksen aatteen mukaan. Näyttelyssä nähdään Muotoiluakatemian lasten ja nuorten ryhmien tutkielmia Suomen taidehistorian merkkiteoksista.


Syötävän ihana värimatka - Suonenjoen seurakunnan lapsi- ja perhetyön vauvojen värikylpytyöpajojen teoksia


Syötävän ihana värimatka näyttelyn teokset ovat syntyneet Suonenjoen seurakunnan lapsi-ja perhetyön järjestämässä vauvojen värikylpy työpajoissa tammi-helmikuussa 2018. Taiteilijat ovat iältään 6-10 kk.

Värikylpy ei ole värikkäitä kylpyvesiä, vaikka se saattaa ensimmäisenä tulla mieleen vaan vauvan ja vanhemman yhteinen taidehetki turvallisilla elintarvikepohjaisilla väreillä.


Värikylvyssä tutustutaan värien maailmaan kaikilla aisteilla ja maalataan käsin, varpain tai vaikka koko keholla. Tavoitteena on tekemisen ilo ja kokonaisvaltainen aisti- ja tunnekokemus. Tärkeintä on kuitenkin hetki, tila ja mahdollisuus tehdä ja kokeilla.


Vauvojen värikylpy metodi on kehitetty Porin lastenkulttuurikeskus Satakunnan lastenkulttuurikeskuksessa. Vauvojen värikylpy ohjaajana Suonenjoella on toiminut Mervi Sarenius.


Harmaa sali | Elämää - Suonenjoen kaupungin taidekokoelmat

Kellarikallerian harmaan salin näyttelyssä teoksia Suonenjoen kaupungin taidekokoelmista. Kokoelmien teokset on hankittu ja vastaanotettu lisäämään julkisten tilojen ja kaupungin tilojen, niin niiden asiakkaiden kuin työntekijöidenkin viihtyvyyttä. Samoin kokoelmien teokset toteuttavat tärkeää tehtäväänsä tallentamalla alueen ja aikakautensa elämää, kokemuksia ja ajattelua. Suonenjoen kaupungin taidekokoelmiin sisältyy eri tekniikoilla toteutettuja niin paikkakuntalaisten, alueellisten kuin valtakunnallisesti vaikuttaneiden taiteilijoiden teoksia 1920-luvulta alkaen.


Taidekokoelmien teokset on sijoitettu kaupungin julkisiin tiloihin, kirjastoon ja virastoihin sekä kouluille, osa teoksista on tallennettu arkistoon. Lisäksi kaupunkikuvaa elävöittävät ulkoveistokset ja muistomerkit.


Elämää  -  näyttelyssä nähdään valikoitu kokonaisuus kaupungin taidekokoelmista eri aikakausilta.


HUHTIKUU
Valkea sali | Sisä-Savon Kansalaisopisto - Kevätnäyttely
6.4. – 28.4.2017
Ohjelmalliset avajaiset 5.4. klo 18

Kellarikallerian huhtikuussa Valkean salin täyttää Sisä-Savon Kansalisopiston kevätnäyttely.


Kansalaisopiston kevättapahtumat järjestetään kaikissa Sisä-Savon kunnissa. Näyttelyiden, konsertit ja muut tilaisuudet tuovat esille Sisä-Savon Kansalaisopiston syys- ja kevätkauden kurssien antia.


Harmaa sali | Pauli Malmisalo - Maalauksia
6.4. – 27.4.2018

Kellarikallerian Harmaassa salissa nähdään Pauli Malmisalon maalauksia.
Pauli Malmisalo FK, on itseoppinut öljyvärimaalari ja Suomen Taiteilijat ry:n jäsen. Malmisalo on syntynyt 1930 Iisalmessa ja asunut Kuopiossa, suurimman osan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan hän vietti Suonenjoella. Keskikouluun Malmisalo jatkoi Pieksämäellä ja teki elämäntyönsä saksan kielen vanhempana lehtorina Kuopion Yhteiskoulussa. 

Malmisalon taiteellinen luonne on aina hakenut itseilmaisun väyliä. Maalaamisessa oli lyhempi hyvin tuottelias jakso 1970-luvun lopussa ja hänen harrastuksiinsa kuuluivat aiemmin myös viulunsoitto, venäjän kieli ja kalastus. Öljyvärimaalaaminen sai uuden merkityksen elämässä vaimo Railin menehdyttyä vuonna 2004. Suurin osa teoksista on syntynyt vuosina 2005-2015. Taiteilijan tuotanto käsittää arviolta runsaat 400 teosta ja niistä on painettu viisi kirjaa.

Teoksissa näkyy koko elämän kirjo. Mennyt aika, historia, työnteon kuvaus, luonto ja eläimet, muotokuvia ja maisemia realistisesti. Osa töistä ottaa kantaa nykymaailmanmenoon, usein naivistisella, omintakeisella tyylillä. Tunteikkaita elämän käännöksiä kuvataan usein, ilo, suru, läheisyys, lohdutus, kuolema, hiljaisuus näkyvät töissä.

Nykyään taiteilijan mielessä elävät voimakkaina varhaiset muistot lapsuuden sotavuosista. Hän on halunnut muistaa vanhaa kotipaikkaansa Suonenjokea kuten myös Pieksämäkeä taululahjoituksin.  Pauli Malmisalon teoksia on ollut esillä useissa näyttelyissä Kuopiossa, Iisalmessa , Lapinlahdella, Pieksämäellä ja Vesannolla.

Harmaan salin näyttelyssä olevat teokset on lahjoitettu Suonenjoen kaupungin kokoelmiin vuonna 2016.

Suonenjoen Päiväkeskus – Metsää ja aurinkoa


Harmaassa salissa nähtävillä myös Suonenjoen Päiväkeskuksen kevätkauden tuotoksia eri tekniikoilla.


TOUKOKUU
Valkea sali | Kirsti Pekkinen - Kun luonto koskettaa
4.5. – 25.5.2017
Ohjelmalliset avajaiset 4.5. klo 12

Toukokuussa Kellarikallerian Harmaassa salissa nähdään pieksämäkeläisen taiteilijan Kirsti Pekkisen akvarelleja. Taiteilija kertoo taiteestaan ja työskentelystään seuraavaa:

Kiinnostus käsillä tekemiseen on ollut lapsesta lähtien, piirtämistä, maalaamista, ompelemista, kankaanpainantaa, batiikkia, nahkatöitä ynnä muuta. Lapsena oma äitini maalasi öljyväreillä ja kannusti mm. lähettämällä töitäni kansanvalistusseuran arvioitavaksi, mistä sain pronssisen mitalin.

Olen opettanut Pieksämäen Seutuopistolla, Bovallius- Ammattiopistolla, kuurojen ja kuurosokeiden erilaisilla kuntoutumiskursseilla kädentöitä. Myös taidekasvatusta oli ohjelmassa. Viittomakielen tulkin ja opettajan pätevyys on mahdollistanut tämän työn. Taiteeseen liittyvää työtä olen tehnyt taideterapeuttina.


Varsinaiset taideopiskelut aloitin Pieksämäen Seutuopistolla taiteilija Hannele Haataisen opastuksella 1990-luvulla. Myöhemmin erilaisia kursseja ympäri maata eri teemoilla, myös Madeiralla. Opettajina ovat toimineet mm. akvarellisti Ari Laitinen, taiteilija Irina Zatulovskaya ja professori Kuutti Lavonen.

Taidekasvatuksen ja taidehistorian approbaturet Jyväskylän yliopistolle ja taideterapeutin koulutus Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitoksella vahvistivat kiintymystäni ja ymmärrystäni taiteeseen ja avasivat uusia polkuja. Omia näyttelyitä minulla on ollut 2000- luvun alkupuolelta lähtien. Jyrytettyihin yhteisiin näyttelyihin olen osallistunut Pieksämäen Kuvataideseuran jäsenenä.

Lapsuudesta peritty mielenkiinto luontoon ja eläimiin on ollut ohjaava ja kannatteleva tekijä taiteessa, sekä koko elämässä. Suonenjoen Kellarikalleriassa nähtävä näyttely kertookin tämän hetkisestä kosketuksesta luontoon ja sen ilmiöihin.


Revontulet ovat olleet monta vuotta ajatusmaailmassani ja paperilla esillä. Ehkä revontulet aiheena antavat mahdollisuuden akvarellitekniikalle. Akvarelli taas antaa mahdollisuuden lahjalle ja yllätykselle. Tästä piirteestä pidän akvarellityöskentelyssä, ja tätä iloa en ole kokenut öljyväreillä maalatessani. Kuten akvarellisti Ari Laitinen sanoi: ”Akvarelli on kuin kissa, se menee, minne haluaa, öljyväri on kuin koira, joka tottelee”.


Lopuksi haluan antaa kiitoksen myös puolisolleni Erkki Pekkiselle, joka on uhrannut voimiaan ja henkistä ja materiaalista tukea työni mahdollistamiseksi.


Kirsti Pekkinen


Näyttelyn avajaisissa 4.5. klo 12 nähdään Satu Juvosen revontulivideo, lisäksi taiteilijan puoliso Erkki Pekkinen esitelmöi koivusta niin suomalaisena puulajina kuin sen roolista suomalaisessa maalaustaiteessa.

Näyttelyssä nähdään ja on saatavana myös erilaisia oheistuotteita sekä alkuperäisteoksina että taidejäljennöksinä.


Harmaa sali | Suonenjoen päiväkodit - Kevätnäyttely



KESÄKUU 30.5. - 27.6.2018
Valkea sali | Suonenjoen Taideseura - Kesänäyttely

KESÄ SAAPUU KELLARIKALLERIAAN - Taiteen juhlaa Valkoisessa salissa!

Suonenjoen Taideseuran varsinaiset jäsenet ovat luoneet taidetta. Nyt he tuovat näytille viimeisimpiä töitään. Jokaiselta osallistuvalta jäseneltä tulee 3-5 teosta näyttelyyn.

Tänä vuonna myös Niilo Rytköen, suonenjokelainen ITE- taiteilija täyttää 90 vuotta. Juhlavuotta juhlistetaan Leo Härkösen kuvaamalla ja kokoamalla kirjalla. Esipuheen teokseen Rytkösen kootut on kirjottanut tutkija, taidekasvattaja Minna Haveri, joka kuvaa tekstissään Rytköstä seuraavasti:

Suonenjokelainen Niilo Rytkönen on tyypillisen epätyypillinen nykykansantaiteilija. Niin kuin luonnonlöydöistä on mahdotonta osoittaa keskivertoa kiveä tai oksankäkkyrää, ei nykykansantaiteilijoiden joukostakaan voi nostaa tyyppiesimerkkiä itseoppineita taiteilijoita edustamaan. Koska nykykansantaiteeseen on taideoppilaitosten sijaan valmentanut elämänkoulu, on jokainen itseoppinut luovuuden maaperällä omien polkujensa tallaaja

Kirja julkistetaan avajaisissa ja se on ostettavissa ja selailtavissa Kellarikalleriassa. Näyttelyssä on esillä myös Niilosta tehtyä kotimaista ja kansainvälistä elokuvatuotantoa.

Tule tutustumaan suonenjokelaiseen taiteeseen ja taiteen tekijöihin, juhlistamaan kanssamme arvostetun Niilo Rytkösen kirjan julkistamista sekä nauttimaan näyttelystä.

Rytkösen kootut saatavilla Kellarikalleriasta, kirjastosta ja Suonenjoen kirjakaupasta sekä:
https://www.facebook.com/Rytkösen-Kootut-2512245802124398/

Kuva_2_jorma_knuutinen_web
Harmaa sali | Jorma Knuutinen - Valokuvia

Suonenjoen Kellarikallerian Harmaassa salissa on 30.5.–27.6. esillä suonenjokelaissyntyisen Jorma Knuutisen valokuvanäyttely Veden äärellä.

Vesi elementtinä on aina kiinnostanut kuvaajaa. Soutuharrastuksen myötä tutuksi ovat tulleet monet järvet, erityisesti Etelä-Konnevesi, jonka maisemista useimmat näyttelyn kuvat ovat.


Esillä olevat valokuvat ovat poimintoja useilta vuosilta (2008–2018). Niissä näkyy vuodenaikojen vaihtuminen ja sen myötä veden olomuotojen, valon, värien ja näkymien alituinen muuttuminen.

Kuvat eivät ole perinteisiä luontokuvia. Maisemien sijaan kuvaaja on halunnut vangita tunnelmia, veden salaperäisiä heijastuksia ja liikkeitä – usein vain hetkeksi silmien eteen välähtävää veden, jään ja lumen kiehtovaa kauneutta.


Näyttelyn abstrakteimmatkin valokuvat ovat todellisia näkymiä, väri- ja valotutkielmia, juuri sellaisina, kuin ne kuvaushetkellä luonnossa olivat. Kahdessa kuvassa kuvaaja on kokeillut kamerallaan liikautustekniikkaa, mutta muutoin radikaaleja teknisiä tehokeinoja ei ole käytetty.

Kuvaajan valokuvausharrastus on jatkunut jo vuosikymmeniä. Kuvia on julkaistu aiemmin muun muassa monissa lehdissä ja Konneveden kunniaksi -kirjassa (2015). Veden äärellä on hänen ensimmäinen näyttelynsä.


Veden äärellä
Valokuvat: Jorma Knuutinen
Kuvankäsittely: Jorma Knuutinen ja Terhi Viiliäinen (Viima Konsepti).
Näyttelykuvien valmistus: Luova.fi
Näyttelyjuliste: Terhi Viiliäinen (Viima Konsepti) (suunnittelu) ja PrintRautalampi (paino)


HEINÄKUU   2.7.-27.7.  
Valkea sali | Erja Kärkkäinen - Luolamaalauksia

Heinäkuussa Valkaessa salissa nähdään taiteilija Erja Kärkkäisen teoksia. Oulussa asuva Kärkkäinen on monitaiteilija, joka on tehnyt yli 30 vuotta teatteria ja sanataidetta eri ryhmien parissa käsikirjoittaen ja ohjaten sekä opettaen teatteri-ilmaisua. 2010-luvun alusta lähtien hän on opiskellut kuvataiteita Lapin yliopistossa ja tehnyt siitä lähtien myös kuvataideprojekteja, joissa hän on hyödyntänyt teatterin keinoja. Kärkkäinen valitsee tekotapansa, materiaalinsa ja tyylinsä siten, että ne palvelevat parhaiten kulloistakin teemaa. Uusimmat työnsä hän tehnyt maalaamalla, mutta hänen tuotannossa on paljon sekatekniikkatöitä. Multitaiteellisuus on läsnä kaikessa hänen tekemisessään. Sanataide ja visuaalinen kerronta ovat aina olleet keskeisessä asemassa myös hänen esittävän taiteen produktioissaan.

Kärkkäinen maalaa omia tunteitaan, ja käsittelee niitä osin eläinten ja luonnon kautta. ”Viestinsä välittäjiksi hän poimii muutamia elementtejä, jotka usein ovat maalausten hahmojen käsissä kuin tunnuskuvat keskiajan maalauksissa.”

Toisaalta joidenkin teosten lähtökohtana on ollut musta tyhjä taulu. ”Maalasin taulupohjat mustiksi ja menin luolaani. Musta, tyhjä tila on teatterintekijälle luonnollinen lähtökohta alkaa hahmottaa sille tulevia asioita. Musta väri vapauttaa minut ja silloin uskallan rohkeasti tuoda pintaan värejä, muotoja ja hahmojakin. Valkoinen tyhjä taulu herättää minussa tunteen, että särjen jotain pyhää ja puhdasta. Näin Kärkkäinen alkoi maalata omia tunteitaan ja olotilojaan kuviksi. Osa teoksista on abstrakteja maalauksia, osaan hän on hahmotellut figuureja, osa on kuvia jo menneistä teoksista. Tärkeintä Kärkkäiselle on ollut, ettei hän sensuroi ja kiellä itseltään mitään mieleen juolahtavaa. Teoksien värikirjo on suunnittelematon ja hän on käyttänyt myös värejä, joita ei tavallisesti käytä teoksissaan.

Luolamaalauksia -näyttelyn teokset ovat valmistuneet viimeisen parin vuoden aikana ja ovat olleet eri näyttelyissä eri puolella Suomea ja Virossa. Elokuussa Kärkkäisellä avautuu näyttely Minä ja taiteilija yhdessä kuvataiteilija Anssi Hanhelan kanssa Kemin taidemuseossa.


Harmaa sali | Viro Instituutti - Jaetut hetket - Suomi ja Viro 95 / Kuvia kulttuurisillalta


Eesti100 juhlavuoden kunniaksi valkeassa salissa nähdään kaksi Viro Instituutin tuottamaa valokuvanäyttelyä.

Jaetut hetket – Suomi ja Viro 95

Viron ja Suomen itsenäisyyden 95. juhlavuoden kunniaksi valmistunut valokuvanäyttely Jaetut hetket kuvaa Suomen ja Viron lämpimiä suhteita viimeisten vuosikymmenten aikana.

Näyttelyn valokuvaajat Peeter Langovits ja Toomas Dettenborn ovat seuranneet kameran takaa monia tärkeitä kohtaamisia, mielenkiintoisia henkilöitä ja upeita tapahtumia Suomi-Viro -akselilla. Kameraan tallentuneista hetkistä koottu valokuvanäyttely on kunnianosoitus kaikille niille, jotka ovat ajaneet Viron ja Suomen välisiä asioita ja huolehtineet työllään siitä, että maittemme suhteet edistyvät ja syventyvät kaikilla elämän alueilla.

Julkaisija Viro-instituutti, tukevat Postimees ja Viro-instituutin ystävät ry.

KUVIA KULTTUURISILLALTA

Valokuvaaja Peeter Langovits sai E.W. Ponkalan Säätiön tämän vuoden tunnustuspalkinnon ansioistaan suomalais-virolaisten kulttuurisiteiden dokumentoinnissa ja edistämisessä. Langovits on tunnetuin virolainen lehtivalokuvaaja, Viron kuvajournalismin Grand Old Man. Hän toimi vuodet 1995–2014 maan suurimman päivälehden Postimees-sanomalehden kuvaajana.

Lehtityön ohessa Peeter Langovits on pitänyt kymmeniä valokuvanäyttelyitä ja esiintynyt kansainvälisissä yhteyksissä. Julkisten tilaisuuksien ja julkisuuden henkilöiden kuvaamisen lisäksi hänellä on ollut aina silmää tavallisen elämän, virolaisten arjen, havainnoimiselle. Erityinen aihepiiri hänen tuotannossaan on ollut suomalais-virolaiset kulttuurisuhteet. Ne ovatkin nyt E.W. Ponkalan säätiölle valmistuneen Kuvia kulttuurisillalta -näyttelyn keskiössä.

Kuvia kulttuurisillalta -näyttelyn yhteistyökumppanit ovat E.W. Ponkalan säätiö, Tuglas-seura, Suomen Viro-yhdistysten liitto ja Viro-instituutti


ELOKUU   1.8. – 29.8.2018
Valkea sali | Jarkko Juvonen: Ägelää jo vuodesta 1988

Kellarikallerian Valkeassa salissa elokuussa nähdään Jarkko Juvosen. Ägelän, 30 vuotis taiteilijajuhlanäyttely. Taiteilija kuvaa työskentelyään seuraavasti:


Olen kuvataiteilija. Tai paremminkin kulttuuripersoona. Jarkko Juvonen on väestörekisteriin sidottu kansalaisminä. Kulttuuripersoona Ägelä on turhaumasta syntynyt tekijä.

Minulla on vain yksi asia kerrottavana. Minulla on vain yksi aihe. Se on Ägelä. On aivan sama millä tekniikalla sen toteutan. Ihan sama mistä materiaalista sen veistän. Koollakaan ei ole mitään väliä. Tärkeintä on, että teen sen itse ja tasan niinkuin haluan. Ilman aikatauluja. Ilman ulkoista kontrollia. Tämä on minun juttu. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen. Alfa Omega.

Asun ja työskentelen Kuopiossa, Suomessa. Tänne synnyin. Miksi lähteä muualle pomppimaan? Arkipäivisin teen IT-alalla hommia, jotta saan rahaa ja pääsen ruuvaamaan laitteita. Se on hauskaa. Sitä paitsi näen päivätöissä ihmisiä, joita en muuten koskaan tapaisi. Joiden elämästä en koskaan tietäisi. Iltaisin ja viikonloppuisin teen taidetta. Se on vääjäämätöntä. Se on lopputulos.

Kaiken muun ajan ajelen polkupyörällä milloin missäkin keskimäärin 10 000 kilometriä vuodessa. En ole urheilija. Olen elämäntapapyöräilijä. Autot ovat ruumisarkkuja.

Ägelä on ekspressiivistä käsitetaidetta, jossa on antituotteellinen jälkimaku.


Harmaa sali | Tiina Kemppainen: Rippituoli

Kellariakalleriaan vierailemaan saapunut Taiteilija Tiina Kemppainen viettää kuluvana vuonna 20-vuotis taiteilijavuottansa. Etelä-Pohjanmaan pienestä Kourankylästä tuleva Taiteilija tarjoilee tässäkin yksityisnäyttelyssään uusimmat teoksensa vakiintuneeseen ja tinkimättömään tyyliinsä. Vain parasta tarjolla.

KellariKalleriassa on esillä maalauksia sekä tilataideteos RIPPITUOLI.

Installaatio pyrkii kuvastamaan Taiteilijan suhdetta luontoon, toisiin ihmisiin, luottamussuhteeseen korkeimman kanssa sekä mikä tärkeintä-luottamukseen toisten ihmisten kanssa.

Nykypäivän valeprofiilit netissä ulottuvat jo arkeen-näistä voimme kuulla ja lukea uutisissakin. Voiko keneenkään enää luottaa, onko ainoa toivomme tulla luottamuksella kuulluksi, lähestyä näkymätöntä ja luonnossa istuutua puunkannon nokkaan ja ripittäytyä tyhjyydelle?

Puukiekoilla tauotta lautasiaan paukuttava apina kuvastaa tätä aikaamme-kiirettä sekä kovin usein puuttuvaa kosketuspintaa luontoon.

Onko tyhjyys kuitenkaan luonnossa vai onko se jo meissä?

Näyttelyssä nähtävän nimikkoteoksen koivukiekot lahjoitetaan kävijöille näyttelyn viimeisenä päivänä.


SYYSKUU   3.9. – 28.9.2018
Valkea ja Harmaa sali | Muutos - Luovien alojen yhdistys Pro Mylly ry:n näyttely

Muutos -näyttelyssä Suonenjoen Kellarikalleriassa esillä on kuopiolaisen Luovien alojen yhdistys Pro Mylly ry:n jäsenten teoksia. Näyttelyn taiteilijat ovat Heli Ek, Maijariitta Karhulahti, Leo Kosonen, Sinikka Kosonen, Mirva Liimatta, Ulla Remes, Pasi Siipola, Anja Sollas, Satu Timonen, Nina Venäläinen ja Tarja Wallius. Esillä on eri tekniikoin toteutettuja teoksia, mm. maalauksia, installaatioita ja valokuvia.

Näyttelyn teokset kertovat suurista ja pienistä muutoksista. Muutos on läsnä kaikkialla, ympäristössämme, elinpiirissämme, teoissamme ja sitä kautta tunteissamme. Usein muutos on liikkeelle paneva voima, muutoksessa jokin muuttuu joksikin mitä se ei ennen ollut. Esineet saavat uuden käyttötarkoituksen, vanhasta tulee uutta. Joskus muutos on hiuksenhienoa, juuri ja juuri havaittavaa.

Näyttelyn teema - Muutos - on ollut läsnä myös yhdistyksen arjessa viime vuosina. Toimitiloja, ja samalla jäsenten työskentelytiloja, on muutettu paikasta toiseen neljä kertaa kahden vuoden aikana. Tällä hetkellä Luovien alojen yhdistys Pro Mylly ry on ilman toimitiloja.

Kiitos Kuopion kaupungille näyttelyn tukemisesta!

LOKAKUU
Valkea sali | Suonenjoen Taideseura ry - Vuosinäyttely
3.10. – 26.10.2018


Suonenjoen Taideseuran vuosinäyttelyyn ovat voineet tarjota töitään ja esityksiään myös seuran ulkopuoliset. Näyttelyn teokset valitsi kuvataiteilija Seppo Väänänen.

Harmaa sali | Taisto Balk: Seutuluontoa
3.10. – 26.10.2018

Näyttelyni  ”Seutuluontoa” pitää sisällään luontovalokuvia muutaman viime vuoden ajalta. Kuvat ovat maisemia ja niistä löytyneitä yksityiskohtia. Suurin osa on Suonenjokea, muutama hipaisee naapureita, Pieksämäkeä ja yksi Tervoa. Olen ollut vaikuttunut täkäläisen luonnon monimuotoisuudesta, jopa taivasluonnosta, jonkalaista en ole muualla tavannut. Eräs mielialueeni on Haavikkolehdon Natura-alue, jossa jylhät louhikot ja erämainen luonne tarjoaisivat aineksia moneen näyttelyyn. Hakkuualueet ovat lisääntyneet, mutta toivoisin vanhoja kuusikoita säästyvän alueen harvoille kuukkeleille asuinpaikoiksi.

MARRASKUU 1.11.-30.11.

Valkea sali | Suonenjoen Tilkkukilta Mansikkamimmit - Vuosinäyttely


mansikkamimmit32

Valkeassa salissa Mansikkamimmien vuotuinen jäsennäyttely esittelee tilkkutaitureiden uusimpia tuotoksia.


Harmaa sali | Mikael Falin - Matkan varrelta - taidetta legopalikoilla


kuva 4

Harmaassa salissa nuoren suonenjokelaisen legotaiteilijan kiehtova näyttely, josta taiteilija itse kertoo seuraavaa:


”Me kaikki olemme matkalla jonnekin, junat, laivat ja metsäkoneet, mutta ennen kaikkea minä olen jatkuvasti matkalla.”

Tämä lyhyesti kiteyttää Suonenjoen Kellarikalleriassa 1. - 30.11.2018 järjestämäni näyttelyn sisällön - toteuttamistavakseni olen valinnut varmaankin kaikille tutut legopalikat. Korostan, että Lego yrityksenä ei ole koskaan sponsoroinut minua, enkä koskaan aio sen antaa tapahtuakaan. Palikat ovat vain työväline visioni toteuttamisessa.

Kellarikallerian näyttelyssä esittelen erilaisia rakennustekniikoitani – yhdessäkään teoksessa palikoita ei ole hiottu, kitattu tai maalattu.

Pienistä irto-osista rakentuu kokonaisuus. Esimerkiksi noin viisi senttimetriä leveässä kaasugrillissä, joka on vain yksi pieni elementti Tää on se maa-teoksessa, on yli viisikymmentä osaa.

Lähes metrin mittainen Sampo-laiva, metsäkoneita, motoroituja junia Suonenjoen asemallakin nähtävästä kalustosta, työkoneita, pieniä aluksia ja autoja… näitä olen näyttelyyni rakentanut.

Ja erittäin inspiroitunut olen teoksestani ”Tää on se maa” - siihen on koottu elämää vapaa-ajan mökkeilystä metsä-Suomen elinkeinonharjoittamiseen. Osa meistä nauttii järvimaisemasta lomaillen, joillekin taas miljöö on osa työtä: esimerkkinä työntöproomu, joka  kuljettaa alkutuotannon työpanoksia jatkojalostukseen.

Palikkarakentaminen puhuttelee minua, ja uskon sen tekevän niin muillekin. Vaikka Lego tehtaana tai palikoiden tuottajana ei todellakaan sponsoroi minua, voin silti yhtyä monien pakkausten kyljessä oleviin ikäsuosituksiin… 3-99 vuotta. Eikä tuo yläikäraja ole mitenkään ehdoton!


”Rakentamisen rajana ei koskaan ole mielikuvitus, vaan kenties enemmänkin sen puute ja asioiden ajatteleminen pelkästään perinteisesti.”